• JaSie

Miksi mikään ei ikinä tunnu miltään - paitsi shoppailu???


Olen tavannut monia naisia, jotka shoppailevat omien arvioidensa mukaan aivan liian paljon, mutta sanovat kuitenkin haluavansa löytää jotain, joka korvaisi turhat ostokset, eikä vain heidän käytöksessään, vaan myös sydämissään ja mielessään.


"He etsivät ostosten tuomaa huumaa."

He pyrkivät saamaan elämäänsä virikkeitä, maustetta ja jännitystä - jännitystä, joita vain ostokset voivat tuottaa (huolimatta siitä, että tuo suuri tunne ei koskaan kestä) - muusta sitä ei tule kuin hetkellisesti noista ostoksista.


Ymmärrän tämän oikein hyvin.


Olen myös itse ollut himoshoppailija. Kun lamavuonna 1993 jouduin lopettamaan ravintolani - pankkien tahallaan tehdessä toiminnan mahdottomaksi - jäi minulle 2,5 miljoonaa markkaa velkaa. Olin henkisesti niin loppu, etten pystynyt tekemään edes velkajärjestelyhakemusta ennen, kuin vuonna 2000. Loppujen lopuksi velkajärjestelyä kesti yhdeksän vuotta ja siis vasta vuonna 2009 pääsin "takaisin elämään". Kutsun itse noita 16 vuotta "köyhyyden vuosiksi"


Kun sitten tilistäni alkoikin jäämään hiukan ylimääräistä, en osannut laittaa senttiäkään säästöön, vaan kaikki piti shoppailla pois, sillä raha oikein poltteli pankkitililläni. Ostin valtavat määrät meik-kejä, asusteita ja vaatteita - todella laadukkaita, mutta myös kaiken mahdollisen alennusmyyn-neistä....krääsää ja vielä lisää krääsää. Suurin osa vaatteista ei edes sopinut tyyliini, mutta piti vain ostaa.


Minulla oli muutama vuosi sitten noilta vuosilta kaapissani vaatteita, joissa oli vielä hintalappu paikoillaan. Minusta oli tullut himoshoppaaja!


Kun sitten itse aloitin erkaantumisen ja paranemisen himoshoppailusta, minäkin halusin löytää jotain, joka korvaisi shoppailun kaikin tavoin (tai ainakin monella tärkeimmällä tavalla) - aikani, huomioni, mielikuvitukseni.