Olen 1960 -luvun lapsia - niin, eläkeikäinen jo - ja opettelin heti 1970 -luvun alussa meikkaamaan. Tietenkin, pitihän teini-iässä osata jo meikata.

​

Ai että, muistan ikuisesti sen Filmstarin kakkuripsarin, jonka harjaan sylkäistiin ja sen jälkeen harjaa hangattiin maskaraan, joka oli siis levynä rasiassa - tästä kakkumaskara -nimitys - ja sitten siitä ripsiin. Mikään pieni määrähän ei riittänyt, vaan ripset olivat ihan tönkissä maskarasta (ja syljestä). 

​

Niin, ja kaverit muuten useimmiten lainasivat toisiltaan näitä kakkumaskaroita ja siihen harjaan syljettiin joka kerta - oli se oma tai kaverin maskara. Hmmmm, pestiinköhän me niitä harjoja juuri ollenkaan? Mutta, ihme ja kumma, kenellekään ei tullut silmätulehduksia, vaikka maskara olikin suurin piirtein yhteinen ja kaikki vuoron perään räki siihen harjaan.

​

 

​

Ah, aivan ihanan hygienistä! 

​

​

​

​

​

No, kun oltiin saatu maskarat laitettua, otettiin musta Kajal-kynä ja sillä sitten vedettiin viirut koko silmän ympäri. Lisäksi sitä laitettiin kulmiin ja silloin kulmat olivat myös kohtalaisen leveät ja luonnolliset, joten aika mörköjä kyllä oltiin mustine kulminemme.

​

***********

​

Onneksi tuli maaliskuun 26. päivä 2017 ja kouluttajamme tuli Tukholmasta pitämään meikkikoulutuksen meille onnettomille, jotka emme ymmärtäneet meikkaamisesta yhtään mitään. Koulutus pidettiin ruotsiksi/englanniksi ja se oli toinen moduuli kolmesta stylistin koulutukseen kuuluvista koulutuksista.

​

Voitko uskoa, että edelleen vuonna 2017 meikkasin ihan samalla tavalla kuin silloin 1970 -luvun alussa???

​

Toki, osasinhan jo välillä vaihtaa Kajal-kynän väriä - useimmiten vihreää tai turkoosia - ja joskus erehdyin jopa laittamaan lilaa luomiin. Tai ei se ihan lilaa ollut, vaan sinistä tai toisinaan mustaa, kun yritin tehdä smokey eye -meikkiä itselleni. Se jäi todellakin yritykseksi.

​

Kyllä jännitti - ihan yhtä paljon kuin värianalyysikoulutuksessakin, jos ei jopa enemmänkin!

​

Katsoin ihannoiden kouluttajamme meikkiä ja ajattelin, etten ikinä saa tuon näköistä meikkiä aikaseksi.

​

Aluksi käytiin tietenkin teoriaa läpi ja odotus oli todella tuskallista, kun olisi jo niin kovasti haluttanut päästä meikkien kimppuun. Silloin ei mineraalimeikit olleet vielä niin kovassa huudossa kuin nyt ja meikkaukset tehtiinkin ihan tavallisilla meikeillä......mutta olihan nekin aivan ihania ja värikkäitä.

​

Mutta niinpä se päivä pääsi vihdoinkin siihen kohtaan, missä päästiin harjoittelemaan - meikki ensin itselle ja sitten kaverille.

​

Missähän puskassa se minäkin olen elänyt, koska en ollut vielä tuohon ikään mennessä kuullut mitään primereista tai värinkorjaajista. Tai, olen saattanut kuulla niistä, mutta en ole reagoinut niihin - minullehan riitti pelkkä meikkivoide ja lisäksi puuteri. 

​

​Nyt aloitettiin juurikin noilla tuotteilla laittamaan ensin kasvot kuntoon - myöhemmin olen oppinut, että ne silmät kannattaa laittaa ensin, niin ei tule niin paljoa sotkua. Tuohan oli vielä helppoa, kun vaan tiesi, missä järjestyksessä mitäkin käytetään.

​

Sitten päästiin kulmakarvoihin ja silmiin ja sitten ei enää ollutkaan niin yksinkertaista. Miksi se tuo piirtävä käsikin tärisi niin, ettei kulmakarvojen värittämisestä meinannut tulla yhtään mitään? Ja luomivärit - miksi ihmeessä pitää laittaa kolmea eri väriä? Kyllähän minä ne värit sinne luomille sain, mutta ei minusta mikään kaunis tullut - päinvastoin.

​

Sitten sama kaverille ja vielä toisellekin. No alkoihan se vähän sujua, mutta aikaa kyllä meni ja mietinkin, että miten ihmeessä ehtisin mihinkään töihin, jos mulla aamulla menee kolme tuntia meikkaamiseen?

​

Muutaman viikon harjoittelu tuotti onneksi tulosta ja huomasin, ettei se luomivärin laitto vie yhtään enempää aikaa kuin sen mustan kajalin vetäminen ympäri silmää. Mitä enemmän harjoitteli, sitä parempaa jälkeä alkoi tulemaan ja meikkaamisesta tulikin todella kivaa! Nykyisin aivan nautin meikkaamisesta.

 

​Oli ihana huomata, että osasin valita meikkivärit todella hyvin asiakkailleni, sillä se värianalyysikoulutus oli alla. Kyllä asiakas on tyytyväinen, kun saa meikata itse omilla väreillään itsensä ja sinä vain neuvot, miten se tehdään.

​

Oli kyllä niin jännä päivä tämäkin, enkä uskonut, että oppisin vielä "vanhoilla päivilläni" meikkaamaan, mutta niin vain minustakin tuli meikkikonsultti eli meikkitaituri™.

 

Jälkeen päin olen kouluttautunut myös meikkitaiteilijaksi.